Iloa ja itkua

Olen käynyt pitämässä opettajille yhden luennon ja he toivoivat vielä aiheesta käytännön harjoituksia. Kävin sitä suunnittelemassa rehtorin kanssa. Oli pakko ottaa koulun pihalta kuva, kun potkuririvi oli niin liikuttava.

Voiko olla ihanampaa, kuin saada pikkujoulupaketti? Ehkä ei. Kiitos käly (vai nato)! <3 Pienet sievät sydänvalot keittiöön. Valkoista ruusuteetä, mustaa suklaaminttuteetä, cd-levy, kuivattuja herkkutatteja, teen haudutuspusseja ja pari yllätyspakettia. Kiitos!!!

Olimme lapsuuden ystäväni kanssa suunnitelleet jo kuukausi sitten, että teemme tyttöjen jutun. Varasimme liput Skábmajienat-konserttiin, jonka esiintyjinä oli Jon Henrik Fjällgren ja Tonje Unstad. Ja miten tämä kattila liittyy koko juttuun? Menimme ystäväni mökille ja keitimme 10 litran kattilalla ehkä seitsemän litraa soppaa. Hups! Mutta perheenäiti pakkaa sopan mukaansa ja seuraavan päivän väsymyksessä tarjoaa sitä perheelleen. Kätevät emännät!

Jon Henrik Fjällgren on yksi lempisaamelaisartisteistani. Fjällgren tuli tutuksi Ruotsin Talang Sverige 2014 kilpailussa joiullaan. Eilen illalla sain olla todistamassa, kun Daniel´s Jojk esitettiin viimeisen kerran yleisölle. Kyseinen joiku on ollut itselleni hyvin merkittävä. Kun etelässä on iskenyt koti-ikävä, olen kuunnellut sitä peiton alla ja itkenyt. 

  

Daniel´s Jojk Youtubessa https://www.youtube.com/watch?v=woEcdqqbEVg

28.11.2016

Papin aamu.

Black friday

Nyt ymmärrän, mitä on Black Friday. Otin kuvan pappilasta, kun tulin saattamasta lapsia taksiin. Hyvä perjantai.

Normaalisti ensimmäisenä adventtina ripustaisin lukuisia jouluvaloja ikkunoihin ja pöydille. Nyt meillä ei ole mukanamme mitään jouluista. Pelkään pahoin, että joulua ei tulekaan. Olenko niin riippuvainen kauppakeskusten ja mainosten tulvasta, että se  onkin tuonut joulun aiemmin? Kamalaa, jos näin on, Nyt minun on mietittävä uudet keinot. Olen jo päättänyt askarrella paperisia tähtiä ikkunoihin. Toivottavasti joulu tulee. 

Haja-ajatuksia

Viikonloppu olikin ihan ohjelmoitu. Sunnuntaille oli sovittu pappilaan kirkkokahvit, joten lauantai menikin leipoessa. Ystäväni tuli minua auttamaan ja leivoimme mokkaruutuja, gluteenittoman kääretortun ja mehevän puolukkakakun. Äitini leipoi sen lisäksi pullaa, Ja melkein kaikki tarjoiltava meni! Tunnelma kahveilla oli lämmin ja leppoisa. Oli hienoa kuunnella vanhempien ihmisten muisteluksia pappilasta. Joku tiesi kertoa, mistä Härkävaara on saanut nimensä. Saamelaiset pelkäsivät yöpyä pappilan pihapiirissä, koska tässä on vieressä hautausmaa. He pelkäsivät kuolleiden henkiä ja sen vuoksi jättivät härkänsä tuonne jonkin matkan päähän ja yöpyivät itse joen varressa.

Seuraava emännöimäni tilaisuus on naistenilta to 1.12. klo 18. Olen jo alkanut suunnitella leipomuksia. :)

Viime viikolta aamulenkillä. Taskulamppua tarvitaan.

Kirkko takaa aamuhämärässä

Niehku aamulenkillä

Viime perjantaina Nuorgamissa

"Näkemiin!"

Kerrotaan tarinaa suomalaisesta miehestä, joka halusi oppia sanomaan pohjoissaameksi "näkemiin". Hänelle hienovaraisesti vihjailtiin, että kannattaisi aloittaa jostakin helpommasta fraasista, mutta niin vain mies vänkäsi, että tämän hän haluaa oppia. No...

Riippuu siitä, oletko sinä henkilö, joka lähtee vai se, joka jää. Jos olet lähdössä, riippuu siitä, jääkö paikalle yksi, kaksi vai useampia henkilöitä. Jos jäät, riippuu siitä, lähteekö paikalta yksi, kaksi vai useampi henkilö. Kas näin:

Kun lähdet ja paikalle jää yksi henkilö: Báze dearvan! ("Jää terveenä")
Kun lähdet ja paikalle jää kaksi henkilöä: Báhcci dearvan!
Kun lähdet ja paikalle jää enemmän kuin kaksi henkilöä: Báhccet dearvan!

Kun yksi henkilö lähtee: Mana dearvan! ("Mene terveenä")
Kun paikalta lähtee kaksi henkilöä. Manni dearvan!
Kun paikalta lähtee enemmän, kuin kaksi henkilöä: Mannet dearvan!

Toki voit oikaista ja sanoa ihan: Oaidnaleapmái! ("Näkemiin")


Saamen kielet

Saamen kielet ovat Euroopan alkuperäiskieliä ja itämerensuomalaisten kielten lähimpiä sukulaisia. Yhteensä niitä on yhdeksän: länsisaamelaiseen ryhmään kuuluvat etelä-, uumajan-, piitimen-, luulajan- ja pohjoissaame ja itäsaamelaiseen ryhmään inarin-, koltan-, kildinin- ja turjansaame. Äidinkielisiä uumajan-, piitimen- ja turjansaamen puhujia on vain muutamia kymmeniä.

Saamen kieliä puhutaan neljän valtion alueella: Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Saamelaisia on laskutavan mukaan 60 000–100 000 henkeä, joista noin 10 000 asuu Suomessa."

Saame Suomessa

Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: inarinsaamea, koltansaamea ja pohjoissaamea. Kaikilla niistä on oma kirjakielensä ja ortografiansa, eivätkä niiden puhujat ymmärrä toistensa kieltä kuin opettelemalla sitä vieraana kielenä.

Vuodesta 1992 asti saamen kielillä on ollut Suomessa virallinen asema saamelaisten kotiseutualueella eli Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa sekä Sodankylän pohjoisosassa. Tämä merkitsee sitä, että saamelaisilla on oikeus asioida äidinkielellään virastoissa ja sairaalassa.

Saamelaisten kielellisistä oikeuksista säädetään saamen kielilaissa. Saamelaisten asioita ja oikeuksia ajaa Samediggi eli saamelaiskäräjät. Samediggi on Suomen saamelaisten korkein poliittinen elin, ja se valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi. Saamelaiskäräjien yhteydessä toimii myös kielineuvosto, jonka tehtävänä on muun muassa ylläpitää ja kehittää Suomessa käytettävää saamen kieltä, antaa ohjeita ja suosituksia kielen- ja nimistönhuoltoon  ja terminologiaan liittyvissä asioissa sekä osallistua pohjoismaiseen kieliyhteistyöhön.

Pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame

Pohjoissaame on saamen kielistä levinnein ja tunnetuin: pohjoissaamea puhuu noin 75 % kaikista saamenkielisistä Norjan, Ruotsin ja Suomen valtioiden alueilla. Pohjoissaamea puhutaan kaikissa Suomen neljässä kotiseutualueen kunnassa eli Enontekiöllä, Inarissa, Sodankylässä ja Utsjoella, joka on maamme ainoa saamelaisenemmistöinen kunta.

Inarin- ja koltansaamen kielten kotialuetta on Inarin kunta, joka on Suomen ainoa nelikielinen kunta: viralliset ilmoitukset annetaan aina suomeksi, inarinsaameksi, koltansaameksi ja pohjoissaameksi.

Inarinsaamelaiset, nykyisin noin 600 henkeä, ovat Inarin alkuperäisväestöä. Heidän yhdistyksensä Anarâškielâ servi ry pyrkii aktiivisesti inarinsaamen elvyttämiseen. Hyviä tuloksia on saavutettu muun muassa kielipesätoiminnalla, joka on lisännyt nuorten kielenpuhujien määrää.

Koltansaamelaiset, joita on noin 600 henkeä, asuivat aiemmin Petsamon alueella, mutta sodan jälkeen heidät asutettiin Sevettijärven ja Nellimin seuduille. Koltansaamelaisten kulttuuriyhdistys Saa'mi Nue'tt ry:n tavoitteena on turvata koltansaamelaisen kulttuurin jatkuminen ja siirtyminen seuraaville sukupolville.

Valtaosa saamelaisista asuu muualla kuin virallisella kotiseutualueellaan.

Lähde:Kotus http://www.kotus.fi/kielitieto/kielet/saame

Duodjemárkanat

Ajoimme lauantaina lasten ja ystäväni kanssa Karasjoelle saamenkäsityö-markkinoille. Upeita tuotteita villasta, verasta, nahasta, karvasta, hopeasta... Vanhaa perinnettä ja modernia muotoilua sulassa sovussa. Paljon oli niitä houkutuksia, mutta mitään en nyt ostanut.

Oletteko panneet merkille norjalaiset nopeusrajoitukset? En minäkään tätä ennen. Norjalaisilla on joku käsittämätön tapa merkitä nopeusrajoitus niin, että ilmoitetaan, mikä nopeusrajoitus päättyy. Eli matkalla oli kyltti, jossa oli 60 vedetty yli. No mutta, mikäs nopeus on sen jälkeen sallittu? En tiedä. Ehkä 70, 80, 90 tai 100. Minkä takia ei voi sillä samalla kyltillä saman tien kertoa, mikä nopeusrajoitus seuraavaksi _alkaa_? Kannattaa siis ajaa vain sitä seitsemääkymppiä. Ettei tule sakkoja. Puuh.

Isänpäivä

Isänpäivän aamuna ehdimme koko porukalla ulkoilemaan. Neiti 10 v ja isänsä lähtivät kylille luistelemaan. Voitteko uskoa, että kentän reunalla on pukukopit, jotka ovat avoimena ja pukukopeista löytyy luistimia?! Tyttärellä on täällä mukana omat taitoluistimet, mutta miehenikin pääsi jäälle. Esikoinen viritti jätesäkin ympärilleen ja harjoitti mäenlaskua pappilan pihassa. 

Meidän oma luistelukenttämme alkaa myös olla valmis.

Tällä kertaa muistimme nostaa (ja laskea) lipun.

"Ai tätä palloa ei olisi saanut tuoda ulos, Hukkuu muka hankeen."

"No mä nyt toin sen pihalle kuitenkin."

Saimme ukin luona isänpäivälounaan ja pääsipä Esikoinen ajamaan moottorikelkalla! Voi niitä punaisia poskia ja leveää hymyä!

Houkutuksia ja hikeä

Eilisaamun näkymä pappilan keittiöstä.

Lunta on satanut! "Ensin olin ihan että jee, mutta tuntikausien lumitöiden jälkeen olin että huh." Jos tätä sadetta nyt jatkuu kaksi kertaa päivässä kaksi kuukautta putkeen, niin en ehkä jaksa. Pappilan lumityöt vievät kahdelta ihmiseltä tunnin. Minulta yksin siis ehkä kolme tuntia. 

Minun pitäisi olla valmistautumassa zumba-työpajaan, mutta sen sijaan olen lähdössä Karasjoelle Duodjemárkaniid, käsityömarkkinoille. Pakkaan lapset mukaan, ajan ystäväni luokse ja jatkamme siitä yhdessä. Olin ilmoittautunut kahden päivän zumba-tunneille, mutta ystäväni viisaasti totesi, että zumbaan pääsee etelässäkin, mutta ei näille markkinoille. Asiat siis tärkeysjärjestykseen!

Kolme tuntia zumbaa eilen. Sairas meno! Nyt on paikat niin jäykkinä, että mahtaako autolla ajosta tulla mitään. Eniten sattuu poskilihaksiin se hymyily. ;) Tämän viikon saldo on myös punttisali ja vesijumppa. Liikuntaa olenkin kaivannut elämääni. Ryhmäliikunnassa on se mukava puoli, että saa halutessaan höpötellä tauoilla muiden kanssa. Kuten eilenkin. Kerroin keskustelustani esikoisemme kanssa. Hän kysyi, odotanko markkinoita. Kerroin, että odotan, mutta ei minulla ole varaa ostaa sieltä mitään. Viisaasti hän kysyi: "Mitä sinä sitten tarviset?" Äitiä nauratti, koska poika osui niin asian ytimeen. Totesin, että en minä tarvitse mitään. Hän lohdutti minua: "Kaikillahan meillä on niitä houkutuksia!"

Kekkosen huussi

Mantojärvi jäätyi ihan silmissä. Parin päivän sisällä se oli jo saanut jääpeitteen.

Odotamme, että tässä voi alkaa luistella.

Vesi on alhaalla ja paljasti jonkun muinaisjäänteen. ;) Kodan pohja vai nuotiopaikka?

Navetan ikkunat huurussa. Siellä asuu nykyään vain hiiriä ja tonttuja.

Tarina kertoo, että Kekkonen lennätettiin pappilan pihaan. Koulupojat oli laitettu kävelemään kyliltä pappilaan. Oli oikein valmisteltu lauluesitys. Kekkosella oli kuitenkin niin suuri hätä, että huussiin piti rientää ja taisi tervetuloseremoniat jäädä sikseen. Tässä se on. Kekkosen huussi.

Aamun kajoa

Välineurheilua

Viime viikolla ajoin kaksi kertaa Ivaloon. Matkaa on sen 165 kilometriä suuntaansa, mutta sinne ei noin vain lähdetä. Koska on talvi, autossa kulkee mukana kassi. Kassissa on toppahousut, nutukkaat, villasukat, untuvatakki, huomioliivi, taskulamppu, tulitikut, niibi (ns. lapin leuku, iso puukko) ja kirves. Mikäli ajaa porokolarin, pitäisi katsoa ettei poro jää kitumaan. Mutta minä en sitä poroa pysty tappamaan, joten niibi ja kirves ovat sitten sitä kuuluisaa "jotakutamuuta" varten. Auton tankkia ei saa koskaan jättää tyhjilleen, koska huoltoasemia on harvassa. Aina kun mittari näyttää, että tankissa olisi vajaa puolet polttoainetta, kannattaa tankata.

P.S Sain Utsjoen koulun Wilma-tunnukset, kun koulua oli käyty yhdeksän viikkoa. Odotan sinne merkintöjä. Erityisesti niitä positiivisia. Odotus jatkuu.

P.P.S. Tuli puhelinsoitto, että saamen lippu pitäisi liehua pappilankin salossa. Kipinkapin pakkaseen hilaamaan lippua!

Nesseby kirke

Sain viime viikolla etelästä ihanan vieraan, entisen työtoverini, nykyisen ystäväni. Halusin viedä hänet Jäämeren rannalle ja yksi lempipaikoistani siellä on Nessebyn kirkko. Vielä Skiippagurran kohdalla maisemaa verhosi sumuvaippa ja ajattelin, että mahtaako retkestämme olla mitään iloa. Mutta vain muutaman kilometrin jälkeen, taivas jälleen aukeni ja saimme nauttia ihanista maisemista, säästä ja toistemme seurasta.

Kalan kuivatustelineet.

Ranta oli täynnä jotain suloisia kahlaajalintuja, jotka pitivät pientä ääntä.

Tältä rannalta on monta mukavaa muistoa. Eräällä retkellä esikoisemme alkoi piirtää kirjaimia rantahiekkaan, emmekä tuolloin edes tienneet hänen taidoistaan.

Ihana valo! 

Kivikko

Oranssin sävyjä

Kiviaita

Savupiippu on tukevasti kiinnitetty. Kääk.

Kaunis hauta

En ollut muistanut, millaista pohjoisessa on marraskuussa. Olin iloinen ystäväni valitsemasta ajankohdasta, koska en olisi varmaan itse tarjonnut marraskuuta. Mutta mitkä valot ja värit täällä vallitsevatkaan! Kuinka voisin tallettaa kaiken näkemäni ja kokemani? Olen iloinen, että sain tämänkin päivän elää.

Aikainen lintu madon nappaa!

Puuskutan rinnettä ylös, sivusilmällä huomaan hiusteni harmaantuneen johtuen jäätymisestä. Koira juoksee innoissaan nuuskien. Pysähtelee välillä katsomaan, missä emäntä viipyy. Taivas ympärilläni hehkuu: oranssia, vaaleanpunaista, liilaa, vaaleansinistä. Valoa! 

Puut ovat saaneet ympärilleen huurteen. Variksenmarjat ovat kuin talvikarvassaan. Kaksi korppia kiertelee lähistöllä, toinen toisiaan ajattaen. Mantojärvi paukkuu ja huhuilee. Tekeekö jääpeitteen valmistuminen kipeää?

 Jo useana vuonna olen haaveillut, että kesälomalla heräisin aikaisin aamulla seuraamaan auringonnousua. No nyt, virkavapaallani toiveeni toteutui. Heräsin ihan puoli seitsemältä, laitoin lapsille ja itselleni aamupalaa ja saatoin lapset koulutaksiin. Kello 8.20 lähdin kipuamaan tunturin rinnettä. Eipä tarvinnut herätä kovinkaan aikaisin. ;)