Haaveilin kauniista kuvista sukumme kirkkotuvasta. Sovimme yhtenä iltana, että viemme sisälle pari kynttilää ja hovikuvaaja M.Vauhkonen ottaa kuvia tuvasta. Niistä tulikin hienoja kuvia! Koska tupa on niin sympaattinen, päätimme käydä siellä jonakin päivänä retkellä. Pakkasimme termareihin teetä ja glögiä, korissa keikkui myös mustikkajuustokakku. Tuvassa istui neljä aikuista, kaksi lasta ja yksi pieni lapinkoira. Kovasti mietitytti, mitähän tupa osaisi kertoa menneistä ajoista, jos se puhuisi.
Tupa heräsi eloon, kun menimme sinne. Ihan kuin sekin olisi ilahtunut vierailusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti