Hamstraaja

Olen hoitanut monenlaisia rästiinjääneitä asioita ja soittanut lukuisia puheluita, suhannut ympäri kaupunkia, siivonnut kaappeja yksi kerrallaan. Päivät täyttyvät ohjelmasta.

Saamelaisuus näkyy hassuissakin asioissa. Siivotessani olen löytänyt Hesarin artikkeleita, joissa sivutaan saamelaisia. Olen säilyttänyt ne. Digiboksissa on tallessa saamenkielisä ohjelmia, koska en raaski poistaa niitä. Kirjahyllyssäni on lukemattomia kirjoja, jotka käsittelevät saamelaisuutta ja saamelaisia. Tuntuu, että minun täytyy hankkia niitä, koska ne ovat ainutlaatusia.

Mitä jos sinun pitäisi tallentaa kaikki suomenkieliset ohjelmat, ostaa kaikki suomenkieliset kirjat, kerätä artikkeleita suomalaisuudesta?

Sellaista on kuulua vähemmistöön, jossa täytyy tehdä töitä kielen ja kulttuurin säilymisen eteen.

Kotiutumista

Kupissa lakritsiteetä ja pyykinpesukoneen linkous kuuluu yläkerrasta. Tänään minulla on ikävä. Ikävä pohjoiseen ja ikävä miestäni.

Kävin suutarilta hakemassa nastat kenkiini. Eilisellä koiralenkillä olin kaatua kuusi kertaa ja meni totaalisesti hermo. Kävin myös paikallisessa rakennustarvikeliikkeessä ja sain niin asiallista ja ystävällistä palvelua. Annoinkin heille suoraan palautetta. Minulla on nyt tili rautakauppaan. :D

Lapset ovat kotiutuneet hyvin. Koulu on alkanut ja joissakin aineissa Esikoinen on jäljessä, joten teemme ylimääräisiä läksyjä yhdessä. Hän on kyllä kova tsemppaamaan. Neiti 10 veellä on valinnaisena pitkä ruotsi, mutta Utsjoella hänellä oli vain yksi viikkotunti ruotsia. Täällä hänellä on kaksi, mutta silti luokkakaverit ovat aivan samassa kappaleessa menossa. Herättää kyllä ihmetystä, että mitä sillä toisella viikkotunnilla sitten tekee, kun taitavat aika usein olla tietokoneella.

Käyn päivisin läpi komeroita ja laitan tavaraa pois. Tuntuu valtavan vapauttavalta luopua tavarasta! Mutta kuinka kierrättäminen tuntuukin niin hankalalta ja vaikealta. Utsjoellahan vain paperi kierrätettiin, muuten samaan roskikseen meni kaikki. Nyt minulla on paperi-, kartonki-, muovi-, lasi- ja metallikierrätyslaatikot. Mutta kun ne ovat aina väärässä paikassa, kaikkien olisi hyvä olla keittiössä (kauniisti). Ja mihin tulikaan keramiikka, mitä jos on muovia ja metallia samassa tavarassa? Vaikeita kysymyksiä.

Tuuli on laantunut. Vuorokauden ajan kävikin sellainen puhuri. Niehku ei nuku ihmisten sängyssä, mutta hän on nyt keksinyt, että kun tuulee, täytyy mennä Esikoisen kanssa samaan sänkyyn nukkumaan. Ehkä siellä on turvallista. <3  Esikoinen kyllä yritti auttaa Niehkua:

Korvalaput korvilla. 

Verenpaineen nousu ja lasku

Huoh, mitkä tunnekuohut on päällä. Olen asioinut kotikaupunkimme vammaispalvelun kanssa ja pyytänyt anteeksi, että lapseni tulee niin kalliiksi kotikunnalleen. Sain myös moitteita, että olemme muuttaneet edestakaisin. Kas, kun en tullut kysyneeksi vammaispalvelulta mielipidettä muuttoomme?! Kyse on siis siis siitä, onko meillä oikeutta erityisneuvolan palveluihin.

Olen asioinut sähkömiehen kanssa ja saanut kuulla, että hänet olisi pitänyt kutsua paljon aikaisemmin. Plaah. Entä jos ei vaan pystynyt?

Olen soittanut kaikille kampaaja-ajat. Siinä ei tullut pulmia.

On soittamatta Tyksiin esikoiselle aika. Juuri nyt en kykene.

Taidan keittää päiväkahvit, joita ei kahveiksi voi kutsua, koska kyseessä on pikakahvi. Kahvinkeitin on vielä Utsjoella.

Kolme kynttilää palaa pöydällä. Rakastan kynttilöitä. Heti tuli levollisempi mieli. Esikoinen pääsee kohta koulusta ja tuo varmaan postin tullessaan. Todella: tänne tulee posti jo ennen puolta päivää.

Mutta olihan siinä postinjakelussakin ongelmaa... Tein muuttoilmoituksen koskien minua ja lapsia. Maistraatti lähestyi minua sähköpostitse ja kertoi, että haluavat kuulla mieheni mielipiteen, koska hänkin on lasten huoltaja ja näin ollen asumme nyt sitten eri osoitteissa. Maistraatti lähetti kirjeen, jossa aivan oikein oli Utsjoen osoite, mutta postipa on päättänyt, että ei sovi vaimon ja miehen asua erillään, joten posti on ystävällisesti -lupaa kysymättä- kääntänyt mieheni postin tänne etelään. Niinpä maistraatin kirje lojui täällä.... Huoh. Voiko enää hankalammaksi mennä?

Postille tiedoksi: ei huolta eikä hätää. Tämä vaimo ja hänen miehensä asuvat jälleen 1.2. samassa osoitteessa. Malttakaa nyt hieman!

Aamu Rovaniemellä

Huomenta! Esikoinen nauttii aamukylvystä ennen aamupalaa. Saavuimme eilen viiden jälkeen hotelliin. Pakkanen kiristyi matkalla parhaimmillaan -32 asteeseen. Onneksi auto kesti. Tosin yksi pieni läähättäjä aiheutti sen, että tuulilasi ei meinannut pysyä auki. Ukki viestitti illalla, että heillä oli ollut -38 astetta.
Olen kyllä metsitttynyt, koska ennen Ivaloa tajusin, että täytyy alkaa ajaa omalla kaistalla. Ei keskellä tietä (siitä on parempi väistellä elikoita). Liikenne Ivalossa sai melkein hyperventiloimaan. Aivan liikaa autoja. Miten ne liikennesäännöt menikään? Voi mitkä valikoimat kaupoissa olikaan!? Tuotteita, joiden olemassaolosta en tiennyt.
Niehku koki tämän elämyksen hotellilla ja Rovaniemen kävelykadulla. I h m i s i ä. Ja yksi hevonenkin! Aina kun hissin ovi aukea ja Niehkun nenu ilmestyy, alkaa japanialaisten ja venäjäläisten kiljuminen. "So cute!" Eiks vaan olekin.

Nyt hotelliaamiaiselle!

Äkkilähtö

On tiistai, 3.1., ja auto on pakattu. Meidän piti lähteä vasta huomenna, mutta huomiseksi on luvattu -32 astetta. Tänään on vain -24. Varasin Rovaniemeltä hotellista toiseksi viimeisen huoneen -ja maksoin itseni kipeäksi. En ollut tajunnut, että siellähän on sesonki. Mutta tänään 500 kilometrin ajo hotelliin ja huomenna illalla yöjunaan. Siunatkoon Taivaallinen Isä matkamme!

Tervetuloa vuosi 2017!

"Uuden vuoden alkaessa toivon sinulle

sitä, mitä syvimmin kaipaat,

avautuvia ovia,

askelia umpikujasta kohti vapautta,

kestävyyttä jatkaa kutsumuksessa, jonka tiedät oikeaksi,

uskallusta kulkea kohti muutosta, jonka on vihdoinkin tultava,

merkitystä sille, mitä et ymmärrä,

iloa ja tarkoitusta päiviin, jotka ovat edessä,

rohkeutta etsiä yhteyttä hylkäämisenkin uhalla,

ihmisiä, joka näkevät ja hyväksyvät sinut sellaisena kuin oikeasti olet,

voimaa antaa anteeksi, vaikka mikään ei ole vielä muuttunut,

lahjaa saada anteeksi, vaikka et voikaan korjata sitä, mikä on mennyt rikki,

luottamusta siihen, että kaikki voi sittenkin vielä kääntyä hyväksi,

Jumalan rakkautta, joka tulee osaksesi vaikka mikään muu edellä mainituista ei vielä toteutuisikaan,

siunausta joka salatulla tavalla kannattelee elämäsi jokaista hetkeä."

A-M Kaskinen

Hyvää uutta vuotta, ystäväni! RadioDei pyörii taustalla ja pappilan keittiön netti taas toimii. On siis aika kirjoittaa.

Otin yhteyttä VR:n vammaismatkustajien yhteyshenkilöön ja kysyin neuvoa, miten voisin matkustaa kahden lapsen (joista toinen erityislapsi) ja koiran kanssa. Palvelu oli hyvin ystävällistä ja meille järjestettiin invahytti. Invahytissä kulkevat myös mm. näkövammaisten opaskoirat, joten mekin saamme ottaa koiran siihen hyttiin. Makuupaikkoja ei ole kuin kaksi, mutta minä selviän, vaikka en nukkuisi koko yönä. Koska heti aamulla olemme Turussa, eli melkein kotona. 

Olen alkanut pakata. Meillä on jäljellä kolme päivää pohjoisen pappilassa. Sen jälkeen suljemme oven, kiitämme ja siunaamme ystävämme ja läheisemme. Tuntuu aivan uskomattomalta, että nyt tämä aika alkaa olla päätöksessään. Jatkan blogini kirjoittamista vielä ainakin sen tammikuun ajan. 

Joulunpyhinä kävelimme koko perheen kanssa Mantojärven toiselle rannalle. 

Miten onnellinen olinkaan, että asumme paikassa, jossa ei raketit häiritse koiraa! 

Ystäväni oli kutsunut meidät mökilleen juhlistamaan uutta vuotta. Leivoimme sämpylöitä, söimme savuporoleipäjuustosalaattia, lohkoperunoita, hirven sisäpaistia ja paistettua tittiä  sekä jälkiruuaksi vohveleita hillojen ja mansikoiden kera. Saunoimme, paukutimme raketteja ja lähdimme iltakirkkoon. Urheilukentällä katsoimme raketteja ja lapset halusivat vielä srk-talon taakse leikkimään. Siellä minäkin olen ystäväni kanssa leikkinyt pienenä. Esikoinen ja Neiti 10v eivät koskaan ole valvoneet niin pitkään ja meillä oli tosi mukava ilta. Kiitos ystävät! Olette rakkaita. <3

Eilen aloitin itkemisen. Tuntuu haikealta ja vaikealta. Toisaalta odotan kovasti omaa kotiamme, omia astioitani, omaa sohvaani, kirjastoja, ravintoloita -ja mahdollisuutta ostaa esim. sukkia itselleni. ;) Toisaalta tuntuu kuin sydäntäni revittäisiin palasiksi. Osa minusta jää taas tänne.

Tänään äitini on kutsunut meidät syömään. Lapset jäävät siitä vielä viimeiselle yökyläilylle áhkun luokse. Esikoinen on tilannut saunan ja vohveleita.