Tervetuloa vuosi 2017!

"Uuden vuoden alkaessa toivon sinulle

sitä, mitä syvimmin kaipaat,

avautuvia ovia,

askelia umpikujasta kohti vapautta,

kestävyyttä jatkaa kutsumuksessa, jonka tiedät oikeaksi,

uskallusta kulkea kohti muutosta, jonka on vihdoinkin tultava,

merkitystä sille, mitä et ymmärrä,

iloa ja tarkoitusta päiviin, jotka ovat edessä,

rohkeutta etsiä yhteyttä hylkäämisenkin uhalla,

ihmisiä, joka näkevät ja hyväksyvät sinut sellaisena kuin oikeasti olet,

voimaa antaa anteeksi, vaikka mikään ei ole vielä muuttunut,

lahjaa saada anteeksi, vaikka et voikaan korjata sitä, mikä on mennyt rikki,

luottamusta siihen, että kaikki voi sittenkin vielä kääntyä hyväksi,

Jumalan rakkautta, joka tulee osaksesi vaikka mikään muu edellä mainituista ei vielä toteutuisikaan,

siunausta joka salatulla tavalla kannattelee elämäsi jokaista hetkeä."

A-M Kaskinen

Hyvää uutta vuotta, ystäväni! RadioDei pyörii taustalla ja pappilan keittiön netti taas toimii. On siis aika kirjoittaa.

Otin yhteyttä VR:n vammaismatkustajien yhteyshenkilöön ja kysyin neuvoa, miten voisin matkustaa kahden lapsen (joista toinen erityislapsi) ja koiran kanssa. Palvelu oli hyvin ystävällistä ja meille järjestettiin invahytti. Invahytissä kulkevat myös mm. näkövammaisten opaskoirat, joten mekin saamme ottaa koiran siihen hyttiin. Makuupaikkoja ei ole kuin kaksi, mutta minä selviän, vaikka en nukkuisi koko yönä. Koska heti aamulla olemme Turussa, eli melkein kotona. 

Olen alkanut pakata. Meillä on jäljellä kolme päivää pohjoisen pappilassa. Sen jälkeen suljemme oven, kiitämme ja siunaamme ystävämme ja läheisemme. Tuntuu aivan uskomattomalta, että nyt tämä aika alkaa olla päätöksessään. Jatkan blogini kirjoittamista vielä ainakin sen tammikuun ajan. 

Joulunpyhinä kävelimme koko perheen kanssa Mantojärven toiselle rannalle. 

Miten onnellinen olinkaan, että asumme paikassa, jossa ei raketit häiritse koiraa! 

Ystäväni oli kutsunut meidät mökilleen juhlistamaan uutta vuotta. Leivoimme sämpylöitä, söimme savuporoleipäjuustosalaattia, lohkoperunoita, hirven sisäpaistia ja paistettua tittiä  sekä jälkiruuaksi vohveleita hillojen ja mansikoiden kera. Saunoimme, paukutimme raketteja ja lähdimme iltakirkkoon. Urheilukentällä katsoimme raketteja ja lapset halusivat vielä srk-talon taakse leikkimään. Siellä minäkin olen ystäväni kanssa leikkinyt pienenä. Esikoinen ja Neiti 10v eivät koskaan ole valvoneet niin pitkään ja meillä oli tosi mukava ilta. Kiitos ystävät! Olette rakkaita. <3

Eilen aloitin itkemisen. Tuntuu haikealta ja vaikealta. Toisaalta odotan kovasti omaa kotiamme, omia astioitani, omaa sohvaani, kirjastoja, ravintoloita -ja mahdollisuutta ostaa esim. sukkia itselleni. ;) Toisaalta tuntuu kuin sydäntäni revittäisiin palasiksi. Osa minusta jää taas tänne.

Tänään äitini on kutsunut meidät syömään. Lapset jäävät siitä vielä viimeiselle yökyläilylle áhkun luokse. Esikoinen on tilannut saunan ja vohveleita.