Huoh, mitkä tunnekuohut on päällä. Olen asioinut kotikaupunkimme vammaispalvelun kanssa ja pyytänyt anteeksi, että lapseni tulee niin kalliiksi kotikunnalleen. Sain myös moitteita, että olemme muuttaneet edestakaisin. Kas, kun en tullut kysyneeksi vammaispalvelulta mielipidettä muuttoomme?! Kyse on siis siis siitä, onko meillä oikeutta erityisneuvolan palveluihin.
Olen asioinut sähkömiehen kanssa ja saanut kuulla, että hänet olisi pitänyt kutsua paljon aikaisemmin. Plaah. Entä jos ei vaan pystynyt?
Olen soittanut kaikille kampaaja-ajat. Siinä ei tullut pulmia.
On soittamatta Tyksiin esikoiselle aika. Juuri nyt en kykene.
Taidan keittää päiväkahvit, joita ei kahveiksi voi kutsua, koska kyseessä on pikakahvi. Kahvinkeitin on vielä Utsjoella.
Kolme kynttilää palaa pöydällä. Rakastan kynttilöitä. Heti tuli levollisempi mieli. Esikoinen pääsee kohta koulusta ja tuo varmaan postin tullessaan. Todella: tänne tulee posti jo ennen puolta päivää.
Mutta olihan siinä postinjakelussakin ongelmaa... Tein muuttoilmoituksen koskien minua ja lapsia. Maistraatti lähestyi minua sähköpostitse ja kertoi, että haluavat kuulla mieheni mielipiteen, koska hänkin on lasten huoltaja ja näin ollen asumme nyt sitten eri osoitteissa. Maistraatti lähetti kirjeen, jossa aivan oikein oli Utsjoen osoite, mutta postipa on päättänyt, että ei sovi vaimon ja miehen asua erillään, joten posti on ystävällisesti -lupaa kysymättä- kääntänyt mieheni postin tänne etelään. Niinpä maistraatin kirje lojui täällä.... Huoh. Voiko enää hankalammaksi mennä?
Postille tiedoksi: ei huolta eikä hätää. Tämä vaimo ja hänen miehensä asuvat jälleen 1.2. samassa osoitteessa. Malttakaa nyt hieman!
<3
VastaaPoistaKiitos.
Poista