Houkutuksia ja hikeä

Eilisaamun näkymä pappilan keittiöstä.

Lunta on satanut! "Ensin olin ihan että jee, mutta tuntikausien lumitöiden jälkeen olin että huh." Jos tätä sadetta nyt jatkuu kaksi kertaa päivässä kaksi kuukautta putkeen, niin en ehkä jaksa. Pappilan lumityöt vievät kahdelta ihmiseltä tunnin. Minulta yksin siis ehkä kolme tuntia. 

Minun pitäisi olla valmistautumassa zumba-työpajaan, mutta sen sijaan olen lähdössä Karasjoelle Duodjemárkaniid, käsityömarkkinoille. Pakkaan lapset mukaan, ajan ystäväni luokse ja jatkamme siitä yhdessä. Olin ilmoittautunut kahden päivän zumba-tunneille, mutta ystäväni viisaasti totesi, että zumbaan pääsee etelässäkin, mutta ei näille markkinoille. Asiat siis tärkeysjärjestykseen!

Kolme tuntia zumbaa eilen. Sairas meno! Nyt on paikat niin jäykkinä, että mahtaako autolla ajosta tulla mitään. Eniten sattuu poskilihaksiin se hymyily. ;) Tämän viikon saldo on myös punttisali ja vesijumppa. Liikuntaa olenkin kaivannut elämääni. Ryhmäliikunnassa on se mukava puoli, että saa halutessaan höpötellä tauoilla muiden kanssa. Kuten eilenkin. Kerroin keskustelustani esikoisemme kanssa. Hän kysyi, odotanko markkinoita. Kerroin, että odotan, mutta ei minulla ole varaa ostaa sieltä mitään. Viisaasti hän kysyi: "Mitä sinä sitten tarviset?" Äitiä nauratti, koska poika osui niin asian ytimeen. Totesin, että en minä tarvitse mitään. Hän lohdutti minua: "Kaikillahan meillä on niitä houkutuksia!"