Saamelaisilla on sellainen jännä tyyli, jota voisi kai kutsua kälmiksi. Asioista ei suoranaisesti valehdella, mutta jätetään osioita kertomatta. Monta kertaa syksyn aikana on tullut tunne, että minua pidetään ihan hölmönä, kun onkin paljastunut, että keskustelukumppanini on kiertänyt totuuden. Siihen kai pitäisi osata vastata samalla mitalla, yhtä kälminä. ;) Mieheni on alkanut päästä jyvälle. Joku oli kysynyt häneltä minun ikääni ja kohteliaana miehenä hän oli vastannut: "No vaimoni iästä minä en tiedä, mutta minä olen 41-vuotias ja hän on samanikäinen." Juuri näin!
Meillä ei ole koskaan kyläillyt näin paljon ihmisiä, mitä viime viikkoina. Ihana pappilakulttuuri, jossa pihaan tupsahdetaan ja tullaan ihmettelemään, keitä täällä asuu. En ole aikoihin saanut kokea tällaista yhteisöllisyyttä! On ihanaa tietää kuuluvansa jonnekin, olevansa osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Niin moni on tullut kertomaan, milloin on viimeksi minut tavannut ja mahdollisesti, mitä kautta ollaan sukua.
Kerroin ennen lähtöämme pohjoiseen esimiehelleni, että menen hoitamaan Utsjoelle hautapaikkaani. Tässä se nyt on:
Minulle on varattu hautapaikka. Utsjoen hautausmaalla ei kasva nurmikot, eikä kuki kukat. Enimmäkseen olen kyllä keskittynyt enojeni hautojen hoitoon. Olemme äitini kanssa valinneet kaksi kiveä Tenon rannasta ja kävimme Ivalon reissullamme hautaustoimistossa valitsemassa niihin laatat. Kanervatkin on ostettu, mutta nyt pitäisi laatat kiinnittää kiviin.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti