Päätimme ottaa suunnaksi Skoarrajávrin.
Alkuun tihuutteli vettä.
Nousua tuli päivän mittaan vajaa 400 m.
Maasto oli puurajan yläpuolella tosi mukavaa käveltävää.
Skoarrajávri löytyi ja etsimme itsellemme hyvän taukopaikan, missä ei tuulisi.
Paimenkoira jaksoi hyvin koko 12 kilometrin lenkin. Pelkäsin, missä vaiheessa hyytyy, mutta ei tarvinnut kantaa kotiin.
Mitähän taidetta tämä on?
Teno
Vain haavat loistivat keltaisina.
Reissun kruunasi äitini pihasauna ja pulahtaminen Tenoon.















Ei kommentteja:
Lähetä kommentti