Kälyni innostui valaista, kun kerroimme sellaisen nähneemme. Niinpä lupasin järjestää hänelle valassafarin. Valassafariin kuului opas, eli minä. Asiakas, eli kälyni, sai hoitaa meille kyydin (hän siis ajoi Norjaan) ja teki meille ruuan omista retkitarpeistaan. Opas istui tyytyväisenä ja odotti ruuan valmistumista trangialla. Ja herkkuruoka olikin: kuivattua jauhelihaa, herkkutatteja, porkkanoita ja kevätsipulia haudutettiin ja lisättiin Koskenlaskijaa.
Päätimme ajaa Mortensnesiin, 103 kilometriä Utsjoelta. Sieltä löytyy ainutlaatuinen muinaismuistoalue. Ja uskoin myös valaiden viihtyvän siellä. Toisin kävi, Emme nähneet yhtään valasta. Mutta loistava safari kyllä oli!
Alueelle ei ole sisäänpääsymaksua. Lampaita alueella varmasti majailee, koska niin paljon oli kakkaa joka paikassa.
Ennen lähetystyöntekijöiden tuloa Ruijaan (1600-1700-luvulla) harjoittivat saamelaiset vielä vanhaa luonnonuskontoaan. Luonto oli erilaisten jumalien asuinpaikka. Joskus myös pystytettiin kivipaaseja tai puupaaluja, joita palvottiin.
Mortensnes on ollut saamelaisten tärkeä asuinalue ja uskonnollinen kulttipaikka. Se on koko Skandinavian erikoisimpia ja rikkaimpia muinaismuistoalueita. Siellä näkyy maastossa jälkiä, jotka kertovat saamelaisten esihistoriasta 10 000 vuoden ajanjaksolta. Siellä on 16 asuinpaikkaa, joilla on lähes 300 asumuksen pohjaa eri aikakausilta, lähes 300 hautaa ja neljä uhripaikkaa.
Pirstoutunut liuskakivikallio soveltui hautakammioiden rakentamiseenm (koska sekä ihmiset että eläimet kaihtoivat sellaista aluetta), mutta myös luonnollisia onkaloita hyödynnettiin.
Jo muinaiset saamelaiset merkitsivät käymälät näin. ;)
Kalanmaksakivi on 2-3 metrin korkuinen ja sitä ympäröi 13 kivikehää. Kivessä on edelleen merkkejä kalanmaksasta tai turskanmaksan käsittelystä kertyvästä jätteestä, jota voideltiin kiveen kalaonnen saamiseksi. Kivelle on uhrattu majavia, kalaa, poronsarvia ja hylkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti