Ensilumi

Ulkohousut kahisevat. Yksittäisen auton valot halkovat maisemaa kirkkopahdan alla. Nuoskalumi narskuu. Polulla pienen koiran tassun kuvia. Kuinka voikaan ensilumi piristää mieltä ja maisemaa? Ihana sininen hämärä aamulenkillä ja koiran onni lumesta. Tähän voisin tottua.

Esikoinen oli aamulla kovin huojentunut: Jouluksi tulee sittenkin lunta! Viime vuodet olemme saaneet elää etelän mustan joulun. On jännä ajatella joulua ilman kauppakeskusparatiisien varhaisia joululauluja ja tungosta leluosastoilla. Odotan joulua. Olen niin jouluihminen. Olin unohtanut reseptikirjani kotiin, mutta onneksi kälyni (vai natoni?) toi sen minulle. Kuinka olisin tullut toimeen ilman vuosien saatossa hiottuja porkkana- ja lanttulaatikon reseptejä?

Maanantaina oli YK:n päivä. Sen pitäisi olla liputuspäivä. Ajoimme aamusta Nuorgamin suuntaan ja näimme toistakymmentä lipputankoa. Yhdessäkään ei ollut lippua. Ei edes kunnan talolla.  Njoo, mekin unohdimme lipun ja nostimme sen klo 15....

Tällä viikolla oli Karigasniemessä perinneruoka-päivä. 

Sain sieltä tuliaisia: poron kieltä, konttiluita, lihaa, kumpuksia. Herkkupäivä!

Aamun sininen.

Koulutaksia odotellessa. Kirkko seisoo jykevänä paikallaan.

Metsäpolulla.

Alaseitikko

Niehkuni

Pappila lumiasussaan. Meillä ei sitten muuten ole jouluvaloja, vaan kaamosvalot. ;)

Pimeää

Facebook on välittänyt paljon kuvia ensilumesta. Meillä ei ole tietoakaan talvesta. Plussan puolella mennään ja Esikoinen on jo ihan varma, että ei täällä ole joulunakaan lunta. Hän on kaikista eniten odottanut oikeaa talvea. Mutta pimeää on aamuisin!

Koira järsii pihalla hirven luita. Niehkukin on tavannut täällä ollessamme enemmän koiria, kuin kotipuolessa. Meillä on käynyt kolme saman kasvattajan koiraa, mikä tuntuu ihmeelliseltä. kun ollaan näin pohjoisessa. Pääsääntöisesti tapaamiset ovat sujuneet hyvin. Narttujen kanssa Niehkun pitää testata, kuka on pomo. Mutta osaa käskystä jättää kaverin rauhaan.

Olen käynyt lasten kanssa tällä viikolla kaksi kertaa uimassa. Siistiä! Utsjoen uimahalli on ehkä maailman kivoimpia. Siellä on kaikenlaisia leluja, joita saa vapaasti ottaa altaaseen ja koskaan ei ole ruuhkaa. Jokainen tulee omaa tahtiin saunasta ja toiset voivat mennä odotellessaan vieressä olevaan kirjastoon. Lasten sarjalipulla hinnaksi tulee 1,80 € ja minullakin vain muistaakseni 2,60 €. Päiväkotilaiset käyvät joka tiistai uimassa ja iltapäiväkerholaiset joka torstai. Mitä luksusta!!

Omenapiirakan ohje

Nappasin netistä piirakan ohjeen, Kotikokki-sivustolta. Tällainen siitä tuli:

Omena-rahkapiirakka

Pohja:
100 g voita
3/4 dl sokeria (voi laittaa koko desinkin, jos haluaa makeampaa)
1         kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoa
1 tl      leivinjauhetta

Täyte:
250 g maitorahkaa
0,5 dl sokeria
0,5 dl (kuohu)kermaa
1         kananmuna
1/2      sitruunan mehu   -laitoin kolme teelusikallista
1 tl      vaniljasokeria

omenaa
kanelia
omenasosetta piirakan pohjalle

Ohje:

Ota voi ja munat lämpenemään pari tuntia ennen leipomista.

Vaahdota sokeri ja voi, lisää muna ja sitten leivinjauhe- jauhoseos. Levitä voideltuun, (korppujauhotettuun) piirakkavuokaan. Levitä omenasosetta ohut kerros pohjalle. Sekoita täyteainekset ja levitä omenasoseen päälle. Kuori omena, poista kara ja leikkaa ohuiksi siivuiksi, levitä siivut täytteen päälle lopuksi vielä ripaus kanelia ja paisto 175 asteessa alatasolla reilu puoli tuntia.

Yleisön pyynnöstä

Surkeita kuvia, pimeässä eteisessä otettu.

Kerot kaipaavat selvästi Utsjoen mallisia naisten pauloja. Ja kun voi vielä sanoa itse tehneensä, niin mikäs sen parempi. Sininen väri kuviossa kuvastaa Teno-jokea.

Kerot ilman pauloja. Otin antiikki-värin ja toivon, että se sopii parhaiten punaisen gáktini eli lapinpukuni kanssa.

Kerot jalassa. <3 Sikasiistit. Taidan kyllä käyttää toistekin farkkujen kanssa.

Lauantai-ilta

Monenlaista on ehtinyt tähänkin viikkoon. Lauantai kääntyy illaksi ja pihalla palaa risukasa. Olen odottanut, että milloin vapaapalokunta ajaa pihaan. Uunissa paistuu omenapiirakka. Illalla olisi tarkoitus saunoa.

Eilen olimme Ivalossa. Olimme varanneet kolme kampaamo-parturi -aikaa ja edellisenä päivänä tuli tekstiviesti, että kaikki ajat on peruttu. Minulta ei ole koskaan peruuntunut kampaamoaikaa ja käyn sentään normaalisti 5- 6 viikon välein. Voi mikä harmi! Soitin yhteen kampaamoon, mutta heillä ei ollut aikoja, joten luovutin sen suhteen. Ivalossa käytiin kaupoilla ja lasten harras toive oli päästä ulos syömään. Mitäköhän se mahtaa kertoa äidin kokkaustaidoista? En halua ajatella. Autolle saatiin öljynvaihto ja siinä lasten kanssa kävelimme yhden kampaamon ohi ja lapset saivatkin sinne ajan. Ehkä ihan hyvä, että minä en mahtunut. Se kampaamo on ollut siinä jo silloin, kun minä lähdin pohjoisesta, 24 vuotta sitten. Olen parin viikon kuluttua menossa Ivaloon hakemaan ystävääni lentokentältä, joten taidan varata siihen yhteyteen otsatukan leikkuun.

Inarissa pysähdyimme Sajoksessa ja Siidassa (saamelaismuseo). Sajos on saamelaiskulttuurin keskus ja siellä on mm. saamelaisen käsityön kauppa. Ihan must-kohde! Olin viikolla saamelaisteatterin esityksessä ja ihastunut siellä Kero-kenkiin. En olisi uskonut, että kelpuuttaisin sellaiset itselleni, mutta into johti lopulta Näkkäläjärven "aikamoiseenturistirysäkauppaan". Siellähän niitä Keroja oli ja aion kyllä laittaa ne jalkaani huomiseen perhemessuun. Siis ihan farkkujen kanssa. Kääk! Kaikkeen sitä ihminen sortuu! Mutta mikä ilahduttavinta: en olisi saanut Keroja mistään niin halvalla! Näkkälästä saa paikalliset -20% alennusta. En tiennyt sitä, mutta niin vain kassalla osasivat jutuistamme päätellä, että olemme paikallisia. Paikallisuus-käsite on kyllä mielenkiintoinen. Jos olet turkulainen, oletko Helsingissä paikallinen? Epäilenpä.

Blogillani on ainakin kaksi lukijaa. Toinen toi tullessaan Lappeenrannasta mangochutneytä kolme purkkia ja toinen lähetti Paimiosta ihanan paketillisen eri teelajeja! Kiitos molemmille! Minua nauratti, että etelässä pidetään huolta, että pappilan väki pysyy leivässä. On muuten aika ihanaa saada postia ja sitä olen täällä ollessani saanut enemmän, kuin etelässä asuessani. Murrosikäisenä minulla oli kirjekavereita parhaimmillaan 26. Kirjoittaminen oli se minun toinen harrastukseni silloin. 

Piirakka valmis, täytyy lopettaa! 

Pyhä kokemus tunturissa

Lähdimme mieheni kanssa tänään pienelle aamukävelylle. Pappien vapaapäivät ovat yleensä arkivapaita. Lapset saateltiin kouluun ja topattiin villaa ylle. Muutama aste pakkasta.

Mantojärvellä vielä sitkeimmät vesilinnut sukeltelevat ravintoa.

Koira juoksi tänäänkin varmaan 12 kilometriä.

Alaseitikko on paljon pienempi, kuin isoveljensä Yläseitikko. Sen pystyi hyvin ylittämään. 

Paitsi pienet koirat eivät pysty siihen. Tassut kastuu, voi vaikka liukastua ja siten hukkua. 

Pienet koirat haukkuvat vastarannalla kimeästi ja juoksevat kuin päättömät kanat. 

Isäntien pitää hakea pienet koirat ja kantaa sylissä joen yli. 

Miten noloa pienille koirille!

Talvi tekee tuloaan. Vesi jäätyy.

Päätimme aina vain kulkea vähän matkaa. Kohti aurinkoa.

Oletko koskaan ollut tunturissa, kun aurinko nousee? Suosittelen kokeilemaan. 

Siinä on jotain pyhää ja kaunista.

Kaksi vanhaa puuta. 

Edellee, jos minulla olisi parempi kamera ja taitoa kuvata... Edessämme kulki kuu ja takana aurinko. Maailma värjäytyi oranssiin.

Alaseitikko Härkävaaran rinteeltä.

Valo ja varjo.

Kuuraa.

Utsjokilaaksosta nousee kosteus.

Härkävaaran huipulla. Mieletön kokemus! Kuin olisin maailman katolla. Rastigaisa näkyi myös täältä. Aurinko nousi, lämmitti ja maailma näytti erilaiselta, kun ei ollut lehtiä puissa. 

Sanat eivät riitä kertomaan ja kuvailemaan.

Olenko kertonut, että rakastan puita? Löysin Härkävaaran rinteeltä ihanan puun. 

Erotatko poroja?

Mukissa kuumaa mustaherukka-inkiväärimehua. Tulimme Skalluvaarasta, poroerotusaidalta. Kaldoaivin paliskunnassa on menossa erotukset. Poroerotuksissa porot ajetaan aitaukseen ja merkitään vasat sekä teurasporot.

Tässä on pyöreä aitaus, kirnu, johon porot ajetaan. Kirnu on nyt tyhjä.

Kirnuun ajetaan pieni osa poroista ja siinä tehdään erottelu.

Erotuksissa on aina jotenkin jännä tunnelma, Itselläni on vähän anteeksipyytävä olo, koska en kuulu joukkoon. Kirnusta tulee katseita. Moni miettii, että minä näytän tutulta, mutta eivät saa heti mieleensä, kuka olen, Entinen poroisäntä tuli kyllä sanomaan, että saamme tulla lasten kanssa kirnuun. Sanoin, että eiköhän anneta poromiesten ja -naisten tehdä työtään rauhassa. 

Aidalla on paljon mökkejä, joissa voi ruokailla, yöpyä ja lämmitellä.

Yksinäinen. <3

Lapset voivat siirtyä erotuskouluun poroerotusten ajaksi. Yksi opettajista on aidalla. Nastolan rotaryklubi on lahjoittanut Skalluvaaraan koulutuvan opetusta varten vuonna 1992.

Skalluvaarasta ajaessamme nousi taivaalle huikean kaunis, oranssi kuu! Jos osaisin ottaa valokuvia ja minulla olisi hyvä kamera, se oli ehdottomasti kuvaamisen arvoinen kohde. Lasten kanssa ihmettelimme, että ei mennyt montaa minuuttia, kun kuu oli kokonaan näkyvissä. Voi näitä meidän elämyksiä! 

Cinnamon rolls

Cinnamon rolls

5 dl maitoa
100 g voita
1 dl sokeria
1 pkt tuorehiivaa
n. 10 dl vehnäjauhoja 
3/4 tl leivinjauhetta 
3/4 tl soodaa
3/4 tl suolaa

Lämmitä voi, maito ja sokeri. Jäähdytä kädenlämpöiseksi ja lisää hiiva. Sekoita kuivat aineet, ei tarvitse vaivata. Anna kohota ehkä noin 60 min. Minulla meni n. 35 min, kun se jo tursui ulos astiastaan. :D Taikinasta tulee löysä, älä säikähdä. Kaulimisvaiheessa käytä jauhoja sen verran, että ei jää pöytään kiinni. 

Täyte: 
voita
fariinisokeria
kanelia

Puolita taikina ja kauli levyksi. Täytä kuin korvapuustit, mutta laita pellille lähekkäin toisiaan, leikkauspinta alaspäin. Anna kohota n. 20 min. 

Kuorrute laitetaan jäähtyneiden pullien päälle, mielellään niin että pullat ovat edelleen astiassaan. Sulata voi ja lisää muita aineksia niin, että kuorrutteesta ei tule liian löysää.

Kuorrute
n. 3,5 dl tomusokeria
1 tl vanilijasokeria
1/2 dl maitoa
25 g voita
hippunen suolaa

Leivoin näitä keskiviikkona ja vein ystävälleni ja annoin äidillekin. Äklömakeita, mutta niin herkullisia!

Onni on!

Huomenta!
On sunnuntaiaamu, kello on 9.46 ja meillä on hidas aamu. Mieheni osalta sunnuntaiaamut ovat viikon kiireisimpiä. Hän herää kukonlaulun aikaan viimeistelemään messua, juoksee viraston puolelta kotiin, käy pikasuihkussa, ajaa parran, leikkaa tukan, silittää vaatteet. Tämä kaikki tapahtuu valtavassa paniikissa. Koska on kiire. Karigasniemen messuun täytyy varata kaksi tuntia ajo- ja valmisteluaikaa, Nuorgamiin riittää tunti. Onneksi messut alkavat klo 11!

Olimme maanantaina isäni luona vähän tekemässä puuhommia. Saimme kutsun tulla yökylään viikonlopuna. Pakkasimme puoli omaisuutta mukaan ja suuntasimme perjantaina mökille. Meitä odotti lämmin mökki ja savustettua sekä graavattua lohta. Ukki laittoi rantasaunan lämpiämään ja muiden kantaessa pihalta kaadettuja puita minä keitin perunoita. Ukki oli varannut lapsille limsaa, karkkia, sipsejä ja jääkaappiin Nugattia. Koiralle oli varattu poron kuivalihaa, jota he yhdessä ukin kanssa vuolivat. Söimme päivällisen ja saunoimme. Ihanat löylyt illan pimeydessä. Rastigaisa seisoi jykevänä Norjan puolella, Levajoki solisi ja levollinen pimeys ympäröi. Joimme teetä ja juttelimme.

Rastigaisa. Kuin pieni norsu mahallaan tai Muumipeikko selällään.

Meidän perheessä on harvinaista, että Esikoinen ei herää seitsemältä viikonloppuaamuina. Nyt hän oli viimeinen, joka heräsi kahdeksan maissa. Miten uni maittoikaan meille kaikille! Esikoinen oli sopinut ukin kanssa, että hän laittaa heiti tekstiviestin, kun olemme hereillä. Ukki on myös kertonut, että hän osaa sitten lukea viestit, mutta ei vastata niihin. Ukki saapuikin pian ja aloimme valmistautua pihalle. Kannoimme jälleen puita, poltimme pari risukasaa ja vaihdoimme kahteen autoon talvirenkaat. Täällä on edelleen jotenkin tosi lämmin ja nytkin on +3.2 astetta.

Ukin pihalla on monta lintulautaa ja ukki kertoi lapsille, että jotkut lapintiaiset ovat niin kesyjä, että tulevat kädestä syömään. Niinpä Neiti 10 v. tekí kärsivällisesti töitä ja kuori auringonkukansiemeniä (ettei lintujen tarvitsisi itse tehdä töitä) ja murskasi maapähkinöitä. Ja kuinka ollakaan, kun hän seisoi kärsivällisesti paikallaan, käsi ojossa, tuli lapintiainen käymään kädellä! Se oli kyllä tytölle unohtumaton elämys!

Tältä aamulta. Katsokaa tuota varjoa! 

Aurinkoinen aamu! <3

Rikoksen uhri

Siinäpä se. Yksi kanervistani kohtasi elämänsä määränpään. Ainoaa todistajaa, Iki-Wanhan Hilja Unipeskiä ei ole voitu kuulla. Todistettavasti koira kuitenkin osoitti katumuksen merkkejä. Rikostekniset laboratoriatulokset ovat vielä matkalla ja näin ollen en ole vielä pystynyt yhdistämään hampaanjälkituloksia mahdolliseen rikoksesta epäiltyyn.

Ohutta yläpilveä

Kävimme Esikoisen ja Niehkun kanssa viime lauantaina kävelemässä Kevon reitillä. Se on ollut pojan haaveena. Ensimmäiselle taukopaikalle tulee tieltä matkaa noin 2,5 kilometriä.

Olen kävellyt reitin joskus 90-luvulla, mutta minulla ei juuri ole muistikuvia maastosta. Alkupätkä oli tosi kivikkoista ja kulunutta polkua. Oli tosi ärsyttävä kävellä, koska täältä löytyy niin paljon parempiakin reittejä. 

Jos oikein muistan, enoni on huoltanut reitistöä aikanaan. Montakohan kertaa kesässä hän käveli reitin päästä päähän?

Minä kannoin silloin 90-luvulla äitini ikivanhaa savotan rinkkaa. Vihreässä rinkassa oli oranssit metalliputket ja painoa varmasti ihan liikaa. 

Silkeájan taukopaikalta löytyi huussi, nuotiopaikka ja puita. Perinteisesti piti laittaa pienet tulet, että saamme paahdettua leipää.

Koira kulki koko ajan hihnassa, koska olimme luonnonpuistossa. Juuri ennen puiston rajaa nousi ilmaan seitsemän riekkoa. 

Alunperin olimme ajatelleet, että voimme tästäkin vielä jatkaa hiukan matkaa. Onneksi emme kävelleet, sillä matkakumppanini uuvahti viimeisellä kilometrillä. Hänellä oli kyllä sitten karkkia, jota pysähtelimme syömään.

Jaksamme ihmetellä näitä kirkkaita vesiä! Aurajoki näyttää hieman toiselta.

Nettishoppailua ja porojen tunnistamista valokuvista

Siivosin keittiötä ja päätin tyytyväisenä, että nyt laitan netin kautta kuulumaan jonkun radiokanavan. Etsin  SuomiPopin ja siinä vaiheessa, kun keskustelu päätyi lottovoittoon, hain hankkimiseen, jotta voi tappaa työkaverinsa, päätin vaihtaa kanavaa. Laitoin RadioDein kuulumaan. Täällä kuuluu Norjan radiokanavia ja jokunen Ylen kanava. Saameradiota en saa keittiön radiosta kuulumaan. 

Tiedätkö sen tunteen, kun haluat ostaa kevytuntuvatakin? Niin minäkin. Alat etsiä lukuisista nettikaupoista mahdollisia vaihtoehtoja. Pohdit, kuinka paljon kuva vääristää värejä. Mietit, mikä koko mahtuu päällesi. Etsit miehesi metallisen rakennusmitan ja yrität mitata sillä rinnanympärystän ja käsivartesi pituutta. Tarkkailet samalla, kuinka sujuu koiran ja kanervien yhteiselo pihalla. Lopulta päädyt yhteen vaihtoehtoon itseesi tyytyväisenä ja toteat, että juuri sitä takkia, sitä väriä, siinä koossa ei ole. Olet aivan tyhjän päällä. Silloin kannattaa keittää itselleen teetä.

Olin eilen valokuvaillassa. Paikallisia oli kertynyt muutama kymmen vanhoja valokuvia katsomaan. Saamelaismuseo Siida halusi tietää, keitä kuvissa on. Kuvista toki katsottiin ihmisiä ja arvuuteltiin henkilöitä. Vastalauseitakin kuultiin: "Ei varmasti ole N.N! N.N oli kaunis!" tai "Ei minun isä ollut noin ruma!" tai "Ei kyllä olisi käyttänyt noin rumia nutukkaita!" Paitsi että kuvista tunnistettiin ihmisiä, joskus zoomattiin poroihin, jotta nähtäisiin, kenen korvamerkit on. Toisinaan joku tunnisti myös kuvassa olevan hevosen tai koiran. Valokuvien katselu oli harrasta puuhaa.

Päänsärkyä ja postin kulkua

Kiitos kysymästä, kanervani voivat tänään paremmin. Juuri katsoin pappilan keittiöstä, että karvainen eläin nukkuu kanervien vieressä. Eikä ole tänään vielä tuhonnut niitä.
Kävin eilen kuntosalilla ja sen seurauksena aloin aamuyöstä heräillä päänsärkyyn. Mikään ei ole niin inhottavaa, kuin aloittaa aamu päänsäryllä. Ajatus aamupalasta yökötti, joten nappia naamaan, pieni lepo ja uusi yritys. Aamupalan jälkeen teki mieli ulos, joten kävelimme kirkkopahdan päälle.

Vuolleseavttet-joen yli menikin hyvä silta. 

Kävelimme takaisin kotiin tietä myöten.

Meillä on kaksi postilaatikkoa. Toiseen tulee posti ja toisesta voi lähettää postia. Eilen testasimme, että systeemi todella toimii. Tänään postilaatikossa odottaa kolme kirjettä saajilleen. Meillä on esikoinen innokas kirjoittamaan kirjeitä.

Pappila-kyltin alareunaan on Niehkukin jättänyt karvatupponsa. Onkohan siinä lähdössä terveiset naapurin Kodalle?

Tänään järjestetään Utsjoella vanhojen valokuvien katseluilta. Sinne siis katsomaan 40-50 -luvun valokuvia.

P.S. Olen saanut tietooni, että Utsjoen koululla on Wilma käytössä. Minulle ei kyllä ole koululta kukaan siitä kertonut. 

P.P.S. Olen saanut kuulla, että esiäitini on ollut papin kanssa naimisissa ja asunut Utsjoen pappilassa, joten ympyrä sulkeutuu. Saan olla osa suurempaa kokonaisuutta!