Ensilumi

Ulkohousut kahisevat. Yksittäisen auton valot halkovat maisemaa kirkkopahdan alla. Nuoskalumi narskuu. Polulla pienen koiran tassun kuvia. Kuinka voikaan ensilumi piristää mieltä ja maisemaa? Ihana sininen hämärä aamulenkillä ja koiran onni lumesta. Tähän voisin tottua.

Esikoinen oli aamulla kovin huojentunut: Jouluksi tulee sittenkin lunta! Viime vuodet olemme saaneet elää etelän mustan joulun. On jännä ajatella joulua ilman kauppakeskusparatiisien varhaisia joululauluja ja tungosta leluosastoilla. Odotan joulua. Olen niin jouluihminen. Olin unohtanut reseptikirjani kotiin, mutta onneksi kälyni (vai natoni?) toi sen minulle. Kuinka olisin tullut toimeen ilman vuosien saatossa hiottuja porkkana- ja lanttulaatikon reseptejä?

Maanantaina oli YK:n päivä. Sen pitäisi olla liputuspäivä. Ajoimme aamusta Nuorgamin suuntaan ja näimme toistakymmentä lipputankoa. Yhdessäkään ei ollut lippua. Ei edes kunnan talolla.  Njoo, mekin unohdimme lipun ja nostimme sen klo 15....

Tällä viikolla oli Karigasniemessä perinneruoka-päivä. 

Sain sieltä tuliaisia: poron kieltä, konttiluita, lihaa, kumpuksia. Herkkupäivä!

Aamun sininen.

Koulutaksia odotellessa. Kirkko seisoo jykevänä paikallaan.

Metsäpolulla.

Alaseitikko

Niehkuni

Pappila lumiasussaan. Meillä ei sitten muuten ole jouluvaloja, vaan kaamosvalot. ;)