Olen kävellyt reitin joskus 90-luvulla, mutta minulla ei juuri ole muistikuvia maastosta. Alkupätkä oli tosi kivikkoista ja kulunutta polkua. Oli tosi ärsyttävä kävellä, koska täältä löytyy niin paljon parempiakin reittejä.
Jos oikein muistan, enoni on huoltanut reitistöä aikanaan. Montakohan kertaa kesässä hän käveli reitin päästä päähän?
Minä kannoin silloin 90-luvulla äitini ikivanhaa savotan rinkkaa. Vihreässä rinkassa oli oranssit metalliputket ja painoa varmasti ihan liikaa.
Silkeájan taukopaikalta löytyi huussi, nuotiopaikka ja puita. Perinteisesti piti laittaa pienet tulet, että saamme paahdettua leipää.
Koira kulki koko ajan hihnassa, koska olimme luonnonpuistossa. Juuri ennen puiston rajaa nousi ilmaan seitsemän riekkoa.
Alunperin olimme ajatelleet, että voimme tästäkin vielä jatkaa hiukan matkaa. Onneksi emme kävelleet, sillä matkakumppanini uuvahti viimeisellä kilometrillä. Hänellä oli kyllä sitten karkkia, jota pysähtelimme syömään.
Jaksamme ihmetellä näitä kirkkaita vesiä! Aurajoki näyttää hieman toiselta.
Oi, ihana katsoa kuvia ja nähdä niissä tuttuja paikkoja. Tulee oma reissu mieleen.
VastaaPoistaKiitos kuvista <3
Kiitos! Välillä harmittelen kuvien huonoa laatua, mutta toisaalta se nyt on tätä arkea. Ja sitä voi tallentaa kännykän räpsäisyillä.
Poista