Lauantai-ilta

Monenlaista on ehtinyt tähänkin viikkoon. Lauantai kääntyy illaksi ja pihalla palaa risukasa. Olen odottanut, että milloin vapaapalokunta ajaa pihaan. Uunissa paistuu omenapiirakka. Illalla olisi tarkoitus saunoa.

Eilen olimme Ivalossa. Olimme varanneet kolme kampaamo-parturi -aikaa ja edellisenä päivänä tuli tekstiviesti, että kaikki ajat on peruttu. Minulta ei ole koskaan peruuntunut kampaamoaikaa ja käyn sentään normaalisti 5- 6 viikon välein. Voi mikä harmi! Soitin yhteen kampaamoon, mutta heillä ei ollut aikoja, joten luovutin sen suhteen. Ivalossa käytiin kaupoilla ja lasten harras toive oli päästä ulos syömään. Mitäköhän se mahtaa kertoa äidin kokkaustaidoista? En halua ajatella. Autolle saatiin öljynvaihto ja siinä lasten kanssa kävelimme yhden kampaamon ohi ja lapset saivatkin sinne ajan. Ehkä ihan hyvä, että minä en mahtunut. Se kampaamo on ollut siinä jo silloin, kun minä lähdin pohjoisesta, 24 vuotta sitten. Olen parin viikon kuluttua menossa Ivaloon hakemaan ystävääni lentokentältä, joten taidan varata siihen yhteyteen otsatukan leikkuun.

Inarissa pysähdyimme Sajoksessa ja Siidassa (saamelaismuseo). Sajos on saamelaiskulttuurin keskus ja siellä on mm. saamelaisen käsityön kauppa. Ihan must-kohde! Olin viikolla saamelaisteatterin esityksessä ja ihastunut siellä Kero-kenkiin. En olisi uskonut, että kelpuuttaisin sellaiset itselleni, mutta into johti lopulta Näkkäläjärven "aikamoiseenturistirysäkauppaan". Siellähän niitä Keroja oli ja aion kyllä laittaa ne jalkaani huomiseen perhemessuun. Siis ihan farkkujen kanssa. Kääk! Kaikkeen sitä ihminen sortuu! Mutta mikä ilahduttavinta: en olisi saanut Keroja mistään niin halvalla! Näkkälästä saa paikalliset -20% alennusta. En tiennyt sitä, mutta niin vain kassalla osasivat jutuistamme päätellä, että olemme paikallisia. Paikallisuus-käsite on kyllä mielenkiintoinen. Jos olet turkulainen, oletko Helsingissä paikallinen? Epäilenpä.

Blogillani on ainakin kaksi lukijaa. Toinen toi tullessaan Lappeenrannasta mangochutneytä kolme purkkia ja toinen lähetti Paimiosta ihanan paketillisen eri teelajeja! Kiitos molemmille! Minua nauratti, että etelässä pidetään huolta, että pappilan väki pysyy leivässä. On muuten aika ihanaa saada postia ja sitä olen täällä ollessani saanut enemmän, kuin etelässä asuessani. Murrosikäisenä minulla oli kirjekavereita parhaimmillaan 26. Kirjoittaminen oli se minun toinen harrastukseni silloin. 

Piirakka valmis, täytyy lopettaa!