Onni on!

Huomenta!
On sunnuntaiaamu, kello on 9.46 ja meillä on hidas aamu. Mieheni osalta sunnuntaiaamut ovat viikon kiireisimpiä. Hän herää kukonlaulun aikaan viimeistelemään messua, juoksee viraston puolelta kotiin, käy pikasuihkussa, ajaa parran, leikkaa tukan, silittää vaatteet. Tämä kaikki tapahtuu valtavassa paniikissa. Koska on kiire. Karigasniemen messuun täytyy varata kaksi tuntia ajo- ja valmisteluaikaa, Nuorgamiin riittää tunti. Onneksi messut alkavat klo 11!

Olimme maanantaina isäni luona vähän tekemässä puuhommia. Saimme kutsun tulla yökylään viikonlopuna. Pakkasimme puoli omaisuutta mukaan ja suuntasimme perjantaina mökille. Meitä odotti lämmin mökki ja savustettua sekä graavattua lohta. Ukki laittoi rantasaunan lämpiämään ja muiden kantaessa pihalta kaadettuja puita minä keitin perunoita. Ukki oli varannut lapsille limsaa, karkkia, sipsejä ja jääkaappiin Nugattia. Koiralle oli varattu poron kuivalihaa, jota he yhdessä ukin kanssa vuolivat. Söimme päivällisen ja saunoimme. Ihanat löylyt illan pimeydessä. Rastigaisa seisoi jykevänä Norjan puolella, Levajoki solisi ja levollinen pimeys ympäröi. Joimme teetä ja juttelimme.

Rastigaisa. Kuin pieni norsu mahallaan tai Muumipeikko selällään.

Meidän perheessä on harvinaista, että Esikoinen ei herää seitsemältä viikonloppuaamuina. Nyt hän oli viimeinen, joka heräsi kahdeksan maissa. Miten uni maittoikaan meille kaikille! Esikoinen oli sopinut ukin kanssa, että hän laittaa heiti tekstiviestin, kun olemme hereillä. Ukki on myös kertonut, että hän osaa sitten lukea viestit, mutta ei vastata niihin. Ukki saapuikin pian ja aloimme valmistautua pihalle. Kannoimme jälleen puita, poltimme pari risukasaa ja vaihdoimme kahteen autoon talvirenkaat. Täällä on edelleen jotenkin tosi lämmin ja nytkin on +3.2 astetta.

Ukin pihalla on monta lintulautaa ja ukki kertoi lapsille, että jotkut lapintiaiset ovat niin kesyjä, että tulevat kädestä syömään. Niinpä Neiti 10 v. tekí kärsivällisesti töitä ja kuori auringonkukansiemeniä (ettei lintujen tarvitsisi itse tehdä töitä) ja murskasi maapähkinöitä. Ja kuinka ollakaan, kun hän seisoi kärsivällisesti paikallaan, käsi ojossa, tuli lapintiainen käymään kädellä! Se oli kyllä tytölle unohtumaton elämys!

Tältä aamulta. Katsokaa tuota varjoa! 

Aurinkoinen aamu! <3