Tiedätkö sen tunteen, kun haluat ostaa kevytuntuvatakin? Niin minäkin. Alat etsiä lukuisista nettikaupoista mahdollisia vaihtoehtoja. Pohdit, kuinka paljon kuva vääristää värejä. Mietit, mikä koko mahtuu päällesi. Etsit miehesi metallisen rakennusmitan ja yrität mitata sillä rinnanympärystän ja käsivartesi pituutta. Tarkkailet samalla, kuinka sujuu koiran ja kanervien yhteiselo pihalla. Lopulta päädyt yhteen vaihtoehtoon itseesi tyytyväisenä ja toteat, että juuri sitä takkia, sitä väriä, siinä koossa ei ole. Olet aivan tyhjän päällä. Silloin kannattaa keittää itselleen teetä.
Olin eilen valokuvaillassa. Paikallisia oli kertynyt muutama kymmen vanhoja valokuvia katsomaan. Saamelaismuseo Siida halusi tietää, keitä kuvissa on. Kuvista toki katsottiin ihmisiä ja arvuuteltiin henkilöitä. Vastalauseitakin kuultiin: "Ei varmasti ole N.N! N.N oli kaunis!" tai "Ei minun isä ollut noin ruma!" tai "Ei kyllä olisi käyttänyt noin rumia nutukkaita!" Paitsi että kuvista tunnistettiin ihmisiä, joskus zoomattiin poroihin, jotta nähtäisiin, kenen korvamerkit on. Toisinaan joku tunnisti myös kuvassa olevan hevosen tai koiran. Valokuvien katselu oli harrasta puuhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti